Nykyisessä sote-politiikassa keskittäminen tuntuu olevan ratkaisu lähes kaikkeen. Yksiköitä ja toimipisteitä lakkautetaan, palveluita kootaan suurempiin yksiköihin ja viedään yhä kauemmas ihmisistä. Perusteena on tehokkuus, säästöt, “näin on pakko tehdä”.
Onko keskittäminen kuitenkaan yhteiskunnalle halvin ja tehokkain vaihtoehto, jos kaikki kustannukset lasketaan mukaan?
Ajatellaan esimerkiksi inarilaista ihmistä, joka joutuu matkustamaan satoja kilometrejä päästäkseen erikoislääkärin vastaanotolle. Mikä on käynnin kokonaiskustannus yhteiskunnalle? Kuinka paljon näitä käyntejä on yhteensä? Olisiko järkevämpää suunnitella liikkuvia palveluita, tuoda lääkäri asiakkaan luo?
Palvelun hintalappu on muutakin kuin pelkkä lääkärin työaika. Käynnin hintaan on laskettava mukaan taksimatkat, mahdolliset saattajan kustannukset, asiakkaan käyttämä aika ja mahdollinen poissaolo työstä ja muut matkustamisesta aiheutuvat kulut.
Entäpä jos palveluita muotoiltaisiinkin ihmisen tarpeista käsin? Sen sijaan, että ihminen matkustaa palvelun luo, voisi palvelu matkustaa ihmisen luo. Toki on muistettava, että erikoissairaanhoidossa tarvitaan väistämättä myös keskitettyä osaamista ja riittävää potilasmäärää.
Meillä on teknologiaa, joka mahdollistaa erilaiset digi- ja etäpalvelut. Kaikkia palveluita ei tarvitse tuottaa samalla tavalla tai samassa paikassa. Liikkuvissa palveluyksiköissä voitaisiin tuoda tutkimuksia ja hoitoa lähemmäksi ihmistä. Lappi on laaja alue, ja pitäisi tunnistaa alueelliset eroavaisuudet. Palvelut pitää muotoilla alueen erityispiirteet huomioiden – sama malli ei välttämättä toimi joka paikassa.
Palveluita uudistettaessa pitäisi huomioida kokonaiskustannukset. Jos esimerkiksi toimipisteen sulkemisella tai palvelun lakkauttamisella “säästetään” tietty summa, mutta aiheutetaan toisaalla huomattava määrä kuljetuskustannuksia, onko kyse säästöstä ollenkaan?
Keskittämiskiima ajaa palveluita pois ihmisten luota. Kun palvelut katoavat alueelta, katoaa samalla osa alueen elinvoimasta, houkuttelevuudesta ja pitovoimasta. Perheelle, ikäihmiselle tai yritykselle palvelujen saatavuus vaikuttaa siihen, missä on mahdollista asua ja toimia. Koko Suomen elinvoimaisena pitäminen vaatii toimivia palveluita myös harvaan asutuilla alueilla.
Sote-uudistus on kesken ja todellinen uudistaminen vaatii uudenlaista palvelumuotoilua. Suomeen pitää rakentaa sote-järjestelmä, jossa palvelut eivät ole sidottuja seiniin ja jossa asiakas ei aina joudu matkustamaan palvelun luo.
Anna Koskela, Inari