Juhlapuheissa ja kannanotoissa omaishoidon tärkeyttä korostetaan, kuten myös halua kehittää tukipalveluita. Kaikki tiedämme, että mieluisin paikka hoidettavalle on tuttu ja turvallinen koti. Tutut rutiinit ja totutut tavat pitävät mielen virkeänä ja elämän virikkeellisenä. Kaikille kotona asuminen ei ole mahdollista, ja onneksi meillä on myös hyviä palveluasumismuotoja.
Kun omaishoito toteutuu, siitä hyötyvät kaikki. Julkiselle taloudelle se tuo isoja säästöjä, se helpottaa palveluasumispaikkojen riittävyyttä ja ennen kaikkea hoidettavalle se on usein paras ratkaisu.
Mikäli halutaan, että omaishoito on aito vaihtoehto yhä useammalle, hienot ja ylistävät puheet eivät enää riitä, vaan tarvitaan tekoja. Omaishoidon vaikutuksista tulee tehdä kattava arvio ja sen pohjalta kehitysohjelma. Lisäksi tarvitaan nopeita muutoksia. Palkkiot tulee vapauttaa veroista ja niiden tulee olla etuoikeutettua tuloa eli palkkio ei saa pienentää mahdollisia muita sosiaalietuuksia. Omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista ja ansiotason turvaamista on edistettävä, mikäli hoitaja on samaan aikaan osaksi työelämässä.
Selkeitä kehitystarpeita on myös hoitajan hyvinvoinnissa ja jaksamisessa. Omaishoitajien jaksamista tulee tukea ja seurata. He ovat ”virassaan” 24/7 ja oma jaksaminen voi unohtua. Heidän tulee kuulua julkisten työterveyspalveluiden piiriin ja heidät tulee kutsua säännöllisin väliajoin terveystarkastuksiin. Hoitajille tulee taata myös riittävästi vapaa-aikaa, jotta he saavat ansaitsemansa hengähdystauot ja voivat käydä harrastuksissaan ja tavata ystäviään. Palveluiden kautta tulee järjestää mahdollisuus väliajoin pidettävään lomaan.
Omaishoito on erittäin arvokasta niin taloudellisesti kuin inhimillisesti. Sitä tulee kehittää, ja sille on taattava riittävät resurssit.
Toni Keränen