Järkytyksen ja ahdistuksen tunteet ovat vallanneet meidät kaikki Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Minulle, perheelleni ja kaikille muille sodan takia kotinsa jättämään joutuneille tämä tuntuu erityisen raskaalta. Tunteet nousevat pintaan ja kyyneleet silmiini muistaessani traumaattista elämäni vaihetta, jolloin jouduimme jättämään synnyinmaani Kosovon sodan vuoksi. Joten kokemuksesta voin sanoa, että kukaan ei pakene kotoaan ilman pakkoa.
Juuri nyt sydämeni itkee Ukrainan sodan seurauksena kotoaan paenneiden nyt jo yli miljoonan ihmisen vuoksi. En olisi halunnut nähdä tätä hetkeä Euroopassa, jossa minulle turvan tarjonneen maan naapurivaltio Venäjä aloittaa kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Tällä hetkellä sota uhkaa jopa 7,5 miljoonan lapsen elämää.
Lasteni kanssa keskustelen joka päivä maailman surullisesta tilanteesta, erityisesti esikoiseni kanssa. Koen, että meillä aikuisilla on erityinen vastuu huolehtia omista sanoistamme. Lapsilla on pyrittävä säilyttämään turvallisuuden tunne ja kyettävä kertomaan, että minkään maan tavalliset kansalaiset eivät ole syyllisiä itsevaltaisten johtajiensa julmuuksiin. Syyllistämistä ja yksittäisiin kansalaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ei pidä siirtää lapsiimme. Lapsemme eivät synny rasisteina, kuten joskus taannoin kirjoitin.
Erityisen tärkeää on tälläkin hetkellä kunnioittaa yhteiskuntarauhaa ja ihmisoikeuksia. Rauha voidaan saavuttaa ja ylläpitää vain turvaamalla ihmisten välinen tasa-arvo ja hyvinvointi. Tunneäly ja empatia ovat vahvin rauhan tae ja ainoa keino palata rauhaan, kun se on järkkynyt.
Vastustetaan yhdessä sotaa, vihaa ja rasismia!
Albana Mustafi, Vasemmistoliiton Lapin piirin 1.varapuheenjohtaja