Kaksi keskeistä työnantajien keskusjärjestöä teknologia – ja metsäteollisuus ovat ilmoittaneet, etteivät enää tee valtakunnallisia työehtosopimuksia.
Työehtosopimukset neuvoteltaisiin yrityskohtaisesti joko luottamushenkilöiden tai luottamusvaltuutettujen kanssa. Luottamusvaltuutettu voi olla vaikka työntekijöiden esimies. Tämän kaiken tavoite on yleissitovista työehtosopimuksista luopuminen.
Käytännössä tämä tarkoittaa työsuhteiden ehtojen merkittäviä heikennyksiä ja luottamusmiehen aseman pysyvää heikentämistä.
Suomi on pitkään tunnettu sopimusyhteiskuntana, jossa työnantajat ja työntekijäpuoli ovat ottaneet yhdessä vastuuta paljon laajemmin kuin pelkästään sopimalla työehdoista.
Yhteisvastuullisesti on rahoitettu muun muassa työntekijöiden työttömyysturvaa, työantajien sosiaaliturva – ja eläkemaksuja. Samalla on turvattu yritysten työrauha ja yritysten sisälle rakennettu neuvottelujärjestelmät laajempaan yhteistoimintaan yrityksen kehittämiseen ja selviytymiseen taloudellisesti vaikeina aikoina.
Tällä kaikella on ollut tarkoitus turvata yritysten menestyminen kansainvälisillä areenoilla. Nyt tämä kaikki ollaan valmiit heittämään romukoppaan sekä samalla vientivetoinen työmarkkinamalli siinä sivussa.
Mitä tämä merkitsee meille työntekijöille? Enää ei tarvitse suostua kiky:n kaltaisiin heikennyssopimuksiin, eikä muihinkaan yritystä tukeviin toimiin talouden epävakaissa tilanteissa. Ei ole yhteistä vientivetoista palkkaratkaisumallia eikä työrauhavelvoitetta työpaikoilla.
Ei ole enää kahden 2%:in tai 3%:in palkankorotuksen sopimuskattoja, vaan areena on vapaa prosenteista sopimiseen.
Hiljattain tapahtuneet työnantajien ja yritysten omistajien toimet eivät enää tue yhteistä vastuullisuutta, vaan se tulee heittää palkansaajien taholta romukoppaan. Nyt alkavissa metsän ja teknon palkkaneuvotteluissa ei ole kyse enää mistään pelastusoperaatiosta.
Liiton on neuvoteltava joko valtakunnallinen tai yrityskohtainen työehtosopimus, jossa molempien sopimusalojen tuotannot rattaat käyvät kuumina, eli jakovaraa on. Nyt on palkansaajien vuoro ulosmitata se mikä heille kuuluu kikystä jääneiden korkojen kera. Meidän vuoro ei ole enää uhrautua.
Reijo Kontinen